Koska kukaan ei ole ihmetellyt, mitä minulle kuuluu, palan halusta kertoa sen. Vastauksena, kyllä kiitos - kuuluu hyvää! En ole aikoihin kokenut syvää vihaa ja inhoa mitään kohtaan. Syynä tähän on sieluni valaistuminen, löysin buddhalaisuuden ja nyt on kaikki taas hyvin. Taino, melkein... Mutta ei vaan vituta enää niinkuin ennen. Olenko kasvanut isoksi, ja myöhemmin huomaamatta aikuiseksi? Toivottavasti ei sentään. Koska just nyt ei mikään henk. koht. ota pannuun, kehotan laajaa lukijakuntaani (=minä + google ropotti) rohkaistumaan ja lähettämään mailia jutuista, jotka pannuttavat. Otan ilman muuta aiheet asianmukaiseen käsittelyyn.