Noniin, laitanpa vuosien jahkailun jälkeen oman blogin pystyyn. Jos kerran sauliniinistö kertoilee kädettömyydestään kaffekeittimen kanssa ja mattivanhanen jaarittelee ruohonleikkuun autuudusta, niin kai minäkin sitten voin avata sanaisen arkkuni. En ole rikas, en kuuluisa, enkä edes tunnettu, saati että aikoisin mitenkään yksityiskohtaisesti itseäni teille esitellä (ette ole tervetulleita tänne kahville, vaikka ehkä lukisittekin tätä.) Blogi palvelee tietenkin lähinnä itseäni - kanava, johon suunnata päivittäiset perusvitutukset aiheesta kuin aiheesta. Aikaisemmin nämä kätinät ovat kanavoituneet lähinnä lähimpänä istuvan henkilön korviin, joka ei ole vielä kohteliaisuudesta kehdannut vaihtaa pöytää. En odota että ketään nämä kiukuttelut kiinnostaisivat sen enempää, mutta saanpahan tuudittautua kuvitelmaan että joku näitä joskus lukisi, ehkä jopa mielenkiinnosta. Näillä puheilla, kun synnit on pyydetty anteeksi jo etukäteen, voi levollisin mielin aloittaa avautumisen.

Ensimmäinen rutina on ilman muuta blogit. Mikä helvetin kansalaisjournalismin aalto täällä on käynnissä? Myönnettäköön, että muutamia ja ihan asiallisia kirjoituskollaaseja tullut vastaan, osa jopa viihdyttäviä. Sitten on näitä, joille blogi on tyhjänjauhannan monologi. Onhan se kivaa, mutta eikö äiti ole opettanut että jos ei oikeasti ole mitään sanottavaa, ollaan hiljaa. Pointti, jos sellaista tarvitaan, onkin siinä että vaikka julkaisujen muoto on blogibuumin myötä muuttunut - paremman sanan puutteessa - toimituksellisemmaksi, sisältö on edelleen sitä samaa huttua kuin information highway -huuman parempien kotisivumanioiden aikana (vinkki: googletus sanoilla "mun kotisivut".) Vanhan kunnon 80-20 säännön mukaan 80% julkaisuista on puhdasta itseään joka ei printattuna kelpaisi edes hygienian ylläpitämiseen. Onneksi nuo jäljelle jäävät 20% oikeuttavat kuukausittaisen nettilaskun. Itsekriittisenä kotitoimittajana takavasemmalta myönnän ensimmäisenä, ettei tämäkään julkaisu täytä missään nimessä laadukkuuden kriteerejä, mutta enpähän ole yksin. Ehkäpä tarkoitus olikin aloittaa blogin kirjoittaminen kusemalla tyylikkäästi omiin muroihin. Että silleen...

Päivän biisi: Pink Floyd - High Hopes