Koska istun paskalla kolmatta kertaa kymmenen minuutin sisään Herramme vuonna 2008 kello 01:47, katson tarpeelliseksi jakaa tämän mielipahan maailman kanssa kertomalla sille, kuinka perseestä se on. Koska maailmaa ei voi tällä hetkellä vähempää kiinnostaa, kerron vaihteeksi jotain positiivisa havaintoja ympäröivästä yhteiskunnastamme.

Bensa. Bensan hinta on vihdoinkin laskenut. Nyt päästään jo pikkuhiljaa samoihin lukemiin kuin kolme vuotta sitten, ja reaaliarvoon suhteutettuna jopa alle tuon ajan hintojen. Ei se bensa halpaa ole, mutta puolentoista euron litrahinta alkoi jo oikeasti haitata jokapäiväistä elämää. Mukavaa, että polttoaineesta on pitkästä aikaa tullut kuluerä, jota ei tarvitse liian tarkasti seurata. Hassua kyllä, auton käyttö ei ole vähentynyt tai lisääntynyt yhtään vaikka polttoaineen hinta on elänyt omaa jännää sielunelämäänsä. Jos olisin kiukkuinen persoona, jota vituttaa kaikki, voisin valittaa kuinka bensan hinnan lasku ja nousu eivät elä oikeassa suhteessa keskenään. Kun öljy pompsahtaa, hinnat nousevat välittömästi ja suhteettomasti. Kun öljyn hinta romahtaa, hinnat valuvat alaspäin joskus tuohikuussa pukinpäivänä eli hamaassa tulevaisuudessa. Onneksi en ole kiukkuinen enkä vittuuntunut.

Joulu. Kohta on marraskuu, enkä ole vielä törmännyt yhteen ainoaan joulukoristeeseen, joulumainokseen, joulukrääsään, joulukuumeeseen tai sen koommin joulubonukseen. Valikoiva medianseuranta tuottaa vihdoinkin tulosta! On liikaa vaadittu, että joululta onnistuisi välttymään edes joulukuuhun asti, mutta jo tämä torjuntavoitto on suuri asia, sillä pahimmillaan joulua on joutunut elämään jo elokuusta asti.

Tupakka. Olen onnistuneesti lopettanut tupakoinnin, olkoonkin että jo toistamiseen saman vuoden aikana. Ensimmäinen tupakoimattomuuskausi kesti puoli vuotta, kunnes kesällä tuli tupruteltua. Nyt nappasin jälleen itseäni niskasta kiinni, ja ilman tupakkaa on menty jo viikkotolkulla. Joku pessimistinen ilonpilaaja voi vähätellä tätäkin saavutusta, mutta tiedän onnistuneeni koska stressistä, vitutuksesta, kiukusta, syksystä ja oikeiston vaalivoitosta huolimatta tupakka ei ole käynyt edes mielessä.

Jääkiekko. Jokerit sijalla 3, ifk sijalla 12. Kattellaan keväällä, mutta naapurin rämpiminen piristää aina. Syksy on tarjonnut (paikallispelejä lukuunottamatta) lukemattomia riemun hetkiä varsinkin jääkiekkokeskusteluissa naapurin kannattajien kanssa. Vain lätkäjätkät voivat tietää, miltä tuntuu kun penkkiurheillaan koko sydämestä. Tämä hupi on luultavasti lyhytaikaista, sillä oma jengi ylisuorittaa ja naapuri alisuorittaa, joten sitä suuremmalla syyllä on potkittava maassamakaavaa vielä kun voi. Keväällä tulee kylmää kyytiä, ja kesä on luultavasti jo pilalla.

Eipä niitä positiivisa asioita liiemmin ole. Ärsyttäviä juttuja senkin edestä. Neljä ässää esimerkiksi, Syksy, Suomi, Savolaiset ja Sinuhe Wallinheimo (Jokerit-Jyp 0-1). Saapa nähdä kauanko tässä jaksaa kärvistellä kun kaikki on paskaa paitsi kusi, ja positiivisia asioita joutuu miettimällä miettimään. Jos nyt jotain hyvää syksyssä, niin heinänuha on hellittänyt. Tilalle on onneksi saatu  pseudolentsu; kaikki flunssan oireet ilman sairaslomaan oikeuttavaa intensiteettiä. Syö miestä painaa viisi viikkoa räkä poskella.

Vittu että vituttaa, oikeasti.

Ensi kerralla jälleen jotain elämää suurempaa. Jenkkilän pressanvaalit vaikuttaisi hyvältä kandidaatilta kunnon kätinään. Ehkä siitä lisää, riippuen kuinka suuri farssi demokraattinen valintaprosessi tällä kertaa on.

Päivän mietelause: "Nihilism is best done by professionals." -- Iggy Pop