KWIN kusee randomina

Kmikäliealapalkki lakkaa olemasta jos kompostoinnin ottaa veke

Käännökset vaiheessa

nVidia 185 4.3.2:n kanssa -> EITOIMIEI!

nVidia 173 -> vitun hidas kompostointi eikä suostu skulaa ilman kompostia. MITÄ VITTUA?!

täs o kuitenki vielä nykymittapuullakin varsin pätevä kone alla.

Positiivista että näppärä intuitiivinen ja hyvin mietitty on. Ja kaunis. Mutta ei helvetissä vakaa.

osaisko sitä elää GNOMEn kaa?

 

 

Koska kukaan ei ole ihmetellyt, mitä minulle kuuluu, palan halusta kertoa sen. Vastauksena, kyllä kiitos - kuuluu hyvää! En ole aikoihin kokenut syvää vihaa ja inhoa mitään kohtaan. Syynä tähän on sieluni valaistuminen, löysin buddhalaisuuden ja nyt on kaikki taas hyvin. Taino, melkein... Mutta ei vaan vituta enää niinkuin ennen. Olenko kasvanut isoksi, ja myöhemmin huomaamatta aikuiseksi? Toivottavasti ei sentään. Koska just nyt ei mikään henk. koht. ota pannuun, kehotan laajaa lukijakuntaani (=minä + google ropotti) rohkaistumaan ja lähettämään mailia jutuista, jotka pannuttavat. Otan ilman muuta aiheet asianmukaiseen käsittelyyn.

Koska istun paskalla kolmatta kertaa kymmenen minuutin sisään Herramme vuonna 2008 kello 01:47, katson tarpeelliseksi jakaa tämän mielipahan maailman kanssa kertomalla sille, kuinka perseestä se on. Koska maailmaa ei voi tällä hetkellä vähempää kiinnostaa, kerron vaihteeksi jotain positiivisa havaintoja ympäröivästä yhteiskunnastamme.

Bensa. Bensan hinta on vihdoinkin laskenut. Nyt päästään jo pikkuhiljaa samoihin lukemiin kuin kolme vuotta sitten, ja reaaliarvoon suhteutettuna jopa alle tuon ajan hintojen. Ei se bensa halpaa ole, mutta puolentoista euron litrahinta alkoi jo oikeasti haitata jokapäiväistä elämää. Mukavaa, että polttoaineesta on pitkästä aikaa tullut kuluerä, jota ei tarvitse liian tarkasti seurata. Hassua kyllä, auton käyttö ei ole vähentynyt tai lisääntynyt yhtään vaikka polttoaineen hinta on elänyt omaa jännää sielunelämäänsä. Jos olisin kiukkuinen persoona, jota vituttaa kaikki, voisin valittaa kuinka bensan hinnan lasku ja nousu eivät elä oikeassa suhteessa keskenään. Kun öljy pompsahtaa, hinnat nousevat välittömästi ja suhteettomasti. Kun öljyn hinta romahtaa, hinnat valuvat alaspäin joskus tuohikuussa pukinpäivänä eli hamaassa tulevaisuudessa. Onneksi en ole kiukkuinen enkä vittuuntunut.

Joulu. Kohta on marraskuu, enkä ole vielä törmännyt yhteen ainoaan joulukoristeeseen, joulumainokseen, joulukrääsään, joulukuumeeseen tai sen koommin joulubonukseen. Valikoiva medianseuranta tuottaa vihdoinkin tulosta! On liikaa vaadittu, että joululta onnistuisi välttymään edes joulukuuhun asti, mutta jo tämä torjuntavoitto on suuri asia, sillä pahimmillaan joulua on joutunut elämään jo elokuusta asti.

Tupakka. Olen onnistuneesti lopettanut tupakoinnin, olkoonkin että jo toistamiseen saman vuoden aikana. Ensimmäinen tupakoimattomuuskausi kesti puoli vuotta, kunnes kesällä tuli tupruteltua. Nyt nappasin jälleen itseäni niskasta kiinni, ja ilman tupakkaa on menty jo viikkotolkulla. Joku pessimistinen ilonpilaaja voi vähätellä tätäkin saavutusta, mutta tiedän onnistuneeni koska stressistä, vitutuksesta, kiukusta, syksystä ja oikeiston vaalivoitosta huolimatta tupakka ei ole käynyt edes mielessä.

Jääkiekko. Jokerit sijalla 3, ifk sijalla 12. Kattellaan keväällä, mutta naapurin rämpiminen piristää aina. Syksy on tarjonnut (paikallispelejä lukuunottamatta) lukemattomia riemun hetkiä varsinkin jääkiekkokeskusteluissa naapurin kannattajien kanssa. Vain lätkäjätkät voivat tietää, miltä tuntuu kun penkkiurheillaan koko sydämestä. Tämä hupi on luultavasti lyhytaikaista, sillä oma jengi ylisuorittaa ja naapuri alisuorittaa, joten sitä suuremmalla syyllä on potkittava maassamakaavaa vielä kun voi. Keväällä tulee kylmää kyytiä, ja kesä on luultavasti jo pilalla.

Eipä niitä positiivisa asioita liiemmin ole. Ärsyttäviä juttuja senkin edestä. Neljä ässää esimerkiksi, Syksy, Suomi, Savolaiset ja Sinuhe Wallinheimo (Jokerit-Jyp 0-1). Saapa nähdä kauanko tässä jaksaa kärvistellä kun kaikki on paskaa paitsi kusi, ja positiivisia asioita joutuu miettimällä miettimään. Jos nyt jotain hyvää syksyssä, niin heinänuha on hellittänyt. Tilalle on onneksi saatu  pseudolentsu; kaikki flunssan oireet ilman sairaslomaan oikeuttavaa intensiteettiä. Syö miestä painaa viisi viikkoa räkä poskella.

Vittu että vituttaa, oikeasti.

Ensi kerralla jälleen jotain elämää suurempaa. Jenkkilän pressanvaalit vaikuttaisi hyvältä kandidaatilta kunnon kätinään. Ehkä siitä lisää, riippuen kuinka suuri farssi demokraattinen valintaprosessi tällä kertaa on.

Päivän mietelause: "Nihilism is best done by professionals." -- Iggy Pop

Kunnallisvaali oli ja meni. Aivan aluksi haluan kiittää äänestäneitä, ehdokkaita ja vaalityötä tehneitä. Kolmen suuren nokkimisjärjestys arvottiin näennäisesti uusiksi, mutta mitä väliä sillä on kun elämme hajuttomassa, mauttomassa ja värittömässä kolmipuoluejärjestelmässä. Kokoomus kosii duunareita, keskusta kosii kaikkia, demarit kosivat noh... muumilaakson tarinoita. Poliittiset agendat ja varsinkin ideologiat ovat taaksejäänyttä elämää, kun kaikki kuitenkin kusevat tasaisesti äänestäjiään linssiin. Kuinkakohan moni itsensä porvariksi asemoinut kituuttava duunari äänesti näissäkin vaaleissa kokoomusta? On se jännä. Ihmetelkää sitten, miksi neljän vuoden päästä poliittiset pakarat tuntuvat aroilta ja kosketusherkiltä. Kaikki kunnia Kokoomukselle, joka toteutti onnistuneen kusetuskampanjan. Sääli, että seuraukset voivat olla kivuliaan konkreettisia.

Vaadin vastakkainasettelun takaisin!

Mitä hiton järkeä tällaisessa maultaan rasvattomaan maitoon verrattavassa poliittisessa ympäristössä oikeasti on? Kukaan (iso) ei ole kärkkäästi juuri mitään mieltä, ainakaan asioista joilla olisi yhteiskunnallisesti merkitystä. Innoissaan tongitaan jonkun Maurin paskojen akvarellien suhdetta tämän vaalirahoitukseen, mutta Oikeasti Isoista Asioista Jotka Vaikuttavat Meidän Elämäämme ollaan sivistyneesti hiljaa, tai ainakaan ei aktiivisesti olla eri mieltä. Mitä virkaa on oppositiolla joka ei opponoi? Myönnetään, jos isot liikaa huutelevat toisilleen, saattaa kaapista kolista ikäviä luurankoja ulos. Demarit eivät todellakaan selviä puhtain paperein Paavon dynastiasta. Menneisyyttään ei kuitenkaan tarvitse hävetä, vaan eikö tarkoituksena ole vaikuttaa asioihin, varsinkun tuleviin? Vastustakaa! Kärjistäkää! Ja esittäkää realistista vaihtoehtopolitiikkaa lööppiloan sijaan. Ja antakaa oikeasti kenkää sille puoluejohtajana toimivalle muumimammalle, jos konkreettisin puolueen linjaveto on suomalaisten unelmien kuunteleminen!  Luulisi kuntavaalituloksen toimivan herätyksenä; täydellinen tason romahdus edellisiin vaaleihin nähden. Sen siitä saa kun reaalipolitiikasta siirrytään haavemaailmaan. Nyt jos koskaan olisi vihdoin aika haastaa hallituspuolueet ja toteutettava politiikka.

Entäs ne muut?

Poliittinen kenttä kolmen ison ulkopuolella on lähinnä surkuhupaisa. Komeettana vaaleissa nähtiin persut eli entinen SMP Timo Soinin johdolla. Veikko Vennamo olisi btw ylpeä Timpasta, sen verran härskiä populismia ukko toteuttaa. Ei populismissa sinällään vikaa ole, mutta kun taustalta ei tunnu löytyvän mitään konkreettista agendaa tai ideologiaa, niin mikä on toiminnan tarkoitusperä? Herää kysymys, onko sellaista edes. Vihreät etsivät edelleen itseään, ainakin poliittisessa mielessä. Ilmeisesti tämän hetkinen trendi on asemoitua liberaalien tyhjiöön sosiaalipummi-ituhippien suureksi riemuksi. Vihreiden valttikortti, luonto ja vihreät & pehmeät arvot muuttuu hyvää vauhtia arvottomaksi, kun salonkiuskottava oikeistokin kehtaa mainostaa itseään luonnon ystävänä. Jotain tarvitsisi oikeasti keksiä. RKP on dinosaurus, jota ei tarvitse edes ottaa vakavasti, koska ankkalampi ei houkuttele juuri ulkopuolisia. Oikeastaan Vasemmistoliitto on ainoa, joka tarjoaa jotain konkreettista vaihtoehtoista politiikkaa. Yhteenvetona, poliittinen kenttä on kolmen samanlaisen puolueen kimppakivaa, jossa rakkikoirana toimii Vasemmistoliitto. Vihreät ovat myyneet jo aikoja sitten orastavan ideologiansa istumalla porvarihallituksessa ja kumileimaamalla ydinvoiman. Perussuomalaiset puhuvat paljon mutta sanovat vähän, eikä silloin ole kyse politiikasta, vaan markkinoinnista. Tarvitsemme vallankumouksen, sillä haastajia on vähän.

Jotta ei jäisi epäselväksi, olen Vihreän liiton vakiintunut mutta tyytymätön kannattaja, kuten tekstistä saattaa ehkä käydä ilmi.

Toisaalta, kunnallisvaali on kunnallisvaali eikä tätä höttöä pitäisi sittenkään mieltää kansallisena poliittisena mittauksena. Eikö näissä vaaleissa valittu edustajat vaikuttamaan lähiympäristömme asioihin? Miksi ihmeessä valtakunnanpolitiikka sitten piti sotkea mukaan kunnallisasioihin? Valtakunnan ja vielä isomman tason propagandaan on omat vaalibileensä, kuten eduskunta- ja eurovaalit. Jälleen kerran saatiin välittömästi jokapäiväiseen elämäämme vaikuttavat asiat hukutettua kunnallispoliittiselta tasolta jonkin hallitus versus oppositio "politiikan" alle. Itseäni kiinnostaa ainakin huomattavasti enemmän kotikunnan päivähoidon kohtalo kuin spekulointi tuloksen vaikutuksesta pääministerin luottamukseen. Mutta ehkä olen vain yksin mielipiteeni kanssa? Kyllä kansa tietää!

Hurskas, mutta vakaa mielipiteeni on, että juttu per puoli vuotta on aivan liian tiheä julkaisutahti.

Olin jo unohtanut blogini (jota kukaan ei muutenkaan lukenut) ja luin jutut noin vuoden tauon jälkeen läpi. Vittu mitä paskaa! Tai siis, on näissä ajatus ollut takana, mutta juttuja vaivaa elämän tarkoituksettomuuden sietämättömän itsestäänselvyyden kokemisen helppous, ja sen kieliopillisesti ilmaisemisen yhtäaikainen vaikeus. Lisäksi tekstit vilisevät valjuja viittauksia ja kädenojennuksia populaarikulttuurin ilmiöihin, joko ärsyttävän alleviivattuna tai paskaksi läpäksi piilotettuna. Yleensä sekä että.

Eihän näistä jutuista ota kukaan jälkikäteen selvää, en edes minä. Taidanpa siis jatkaa samalla linjalla. Ajatusten selittäminen tarkoittaisi, että 1) jutut pitenisivät, jolloin 2) joutuisin kirjottamaan enemmän, jonka lisäksi 3) ymmärtämisen vastuu siirtyisi lukijalta minulle. Läskiksi sellainen menisi, joten jatkan samalla linjalla pseudopäiväkirjaformaatissa.

Enpä olisi tuota varpaan kynnen lakkaamistakaan muistanut enää.


Ps. yritän kiinnittää jatkossa enemmän huomiota välimerkkien käyttöön. Mitä äidinkielenopettajanikin sanoisi, jos tietäisi.

Pps. Muistilista itselleni muutamista aiheista, joista riittää kyllä kätinää:
- muumipapan muistelmat, forssa, mökit, koirat, viime joulu, naiset (muiden), lapset (omat), koulu, duuni, läskit, laihduttavat läskit, turisteja riistävät hypermarketit, audikuskit, savolaiset, liikenteessä olevat savolaiset, lesbot, pasi nielikäinen, rautaperse.

Näistä aukenee joskus kirjoituksia, jos vain löytyy aikaa aiheista kertoa. Kaikki nostavat pintaan kuitenkin suuria tunteita.