Kyllä työnteko kannattaa! Yllättäen fiskaalinen katastrofini, tunnetaan myös nimellä henkilökohtainen konkurssi tai kotitalouden budjettialijäämä, kipinöi avautumaan tästäkin aiheesta. Kaksi asiaa kun taitaa olla ehdottoman varmoja; kuoleminen ja verot. Kuoleman eduksi sanottakoon että tapahtuu vain kerran elämässä ja mahdollisesti jopa kivuttomasti. Ennakonpidätyksiä taas pulitetaan kiltisti kerran kuussa ja jouluna viedään tuhkatkin pesästä. Kun palkka- ja hintataso ovat kohdillaan voi vain juhlia näillä reaalituloilla, kirjaimellisesti. Palkkanauhassa oleva pieni summa suhteessa laskupinon senttikorkeuteen kun aiheuttaa kuukausittaisen vitutusreaktion, jonka seurauksena marssitaan baariin ryyppäämään loputkin rahat.

Myönnän, että fyrkkaa olisi enemmän käytettävissä jos vain viitsisi puskea reippaammin töitä (tai tarkailla rahankäyttöään, mutta kun en usko suunnitelmatalouteen.) Vetoan kuitenkin synnynnäiseen laiskuuteeni (hyve) ja mukavuudenhaluisuuteen (kallis hyve) jotka pitävät tulot pieninä ja menot suurina. Alhainen työmoraali ja oma saamattomuus ei siis millään muotoa tarkoita, etteikö tästäkin aiheesta voisi itkeä isoon ääneen.

KELAn laskutaidottomat martat osoittivat sentään hyvää joulumieltä ja päättivät pätkäistä opintotukeni, alkaen 1.12. Tekisi mieli viedä tyhjät kaljapullot kauppaan ja ostaa niillä hiluilla jokin nätti joulukortti jonka voisi pistää valituskirjelmän kaveriksi, mutta osoitan kunnioitukseni esivaltaa kohtaan olemalla kerrankin vittuilematta takaisin.

Onneksi tuli kuitenkin veronpalautuksia; kokonaiset kuusikymppiä! Siitäkin omaisuudesta Keski-Uudenmaan kihlakunnan ulosottovirasto rohmusi puolet lisämaksulliseen pysäköintiini. Eipä kyllä jaksa tässä konkurssissa edes haitata, ei tuolla summalla olisi kuitenkaan kuuhun menty.

Episodin opetuksena on radikaali elämänmuutos. Ruoka vaihtui paastoon, koska ei sitä makaronia jaksa loputtomiin mättää. Tupakka vaihtui nuuskaan, jota oli pari tornia pakkasessa pahan päivän varalle, ja viinakset veteen. Näillä mennään loppuvuosi. Tiedä vaikka poikisi pysyvämmänkin muutoksen elämään - ainakin ravintoa on kertyneenä vyötärölle pienen prikaatin elättämiseksi joten ruokakustannuksissa voi säästää. Röökin vieroitusoireet pitävät mielen edelleen kiukkuisena ja viinan puute takaa nettiin avautumisen jatkuvan lähiökapakan nurkkapöydän sijasta.

PS. Muodolliset (joskaan ei vilpittömät) pahoittelut lähes kuukauden mittaiseksi venyneestä luovasta tauosta, joka tunnetaan myös kansanomaisemmin nimellä ryyppyputki. Rivien välistä on valppaampi lukija jo saattanut arvata tämän taiteellisen paussin ja ylläolevan kitinän liittyvän erottamattomasti toisiinsa, joten lupaan toistaa saman heti kun verbaalista taidetta tukeva mesenaatti ilmaantuu rahoittamaan luomisen tuskaa.

Päivän lainattu mietelause: "Elämä on paskaa" -olavi