Hurskas, mutta vakaa mielipiteeni on, että juttu per puoli vuotta on aivan liian tiheä julkaisutahti.

Olin jo unohtanut blogini (jota kukaan ei muutenkaan lukenut) ja luin jutut noin vuoden tauon jälkeen läpi. Vittu mitä paskaa! Tai siis, on näissä ajatus ollut takana, mutta juttuja vaivaa elämän tarkoituksettomuuden sietämättömän itsestäänselvyyden kokemisen helppous, ja sen kieliopillisesti ilmaisemisen yhtäaikainen vaikeus. Lisäksi tekstit vilisevät valjuja viittauksia ja kädenojennuksia populaarikulttuurin ilmiöihin, joko ärsyttävän alleviivattuna tai paskaksi läpäksi piilotettuna. Yleensä sekä että.

Eihän näistä jutuista ota kukaan jälkikäteen selvää, en edes minä. Taidanpa siis jatkaa samalla linjalla. Ajatusten selittäminen tarkoittaisi, että 1) jutut pitenisivät, jolloin 2) joutuisin kirjottamaan enemmän, jonka lisäksi 3) ymmärtämisen vastuu siirtyisi lukijalta minulle. Läskiksi sellainen menisi, joten jatkan samalla linjalla pseudopäiväkirjaformaatissa.

Enpä olisi tuota varpaan kynnen lakkaamistakaan muistanut enää.


Ps. yritän kiinnittää jatkossa enemmän huomiota välimerkkien käyttöön. Mitä äidinkielenopettajanikin sanoisi, jos tietäisi.

Pps. Muistilista itselleni muutamista aiheista, joista riittää kyllä kätinää:
- muumipapan muistelmat, forssa, mökit, koirat, viime joulu, naiset (muiden), lapset (omat), koulu, duuni, läskit, laihduttavat läskit, turisteja riistävät hypermarketit, audikuskit, savolaiset, liikenteessä olevat savolaiset, lesbot, pasi nielikäinen, rautaperse.

Näistä aukenee joskus kirjoituksia, jos vain löytyy aikaa aiheista kertoa. Kaikki nostavat pintaan kuitenkin suuria tunteita.