Kunnallisvaali oli ja meni. Aivan aluksi haluan kiittää äänestäneitä, ehdokkaita ja vaalityötä tehneitä. Kolmen suuren nokkimisjärjestys arvottiin näennäisesti uusiksi, mutta mitä väliä sillä on kun elämme hajuttomassa, mauttomassa ja värittömässä kolmipuoluejärjestelmässä. Kokoomus kosii duunareita, keskusta kosii kaikkia, demarit kosivat noh... muumilaakson tarinoita. Poliittiset agendat ja varsinkin ideologiat ovat taaksejäänyttä elämää, kun kaikki kuitenkin kusevat tasaisesti äänestäjiään linssiin. Kuinkakohan moni itsensä porvariksi asemoinut kituuttava duunari äänesti näissäkin vaaleissa kokoomusta? On se jännä. Ihmetelkää sitten, miksi neljän vuoden päästä poliittiset pakarat tuntuvat aroilta ja kosketusherkiltä. Kaikki kunnia Kokoomukselle, joka toteutti onnistuneen kusetuskampanjan. Sääli, että seuraukset voivat olla kivuliaan konkreettisia.

Vaadin vastakkainasettelun takaisin!

Mitä hiton järkeä tällaisessa maultaan rasvattomaan maitoon verrattavassa poliittisessa ympäristössä oikeasti on? Kukaan (iso) ei ole kärkkäästi juuri mitään mieltä, ainakaan asioista joilla olisi yhteiskunnallisesti merkitystä. Innoissaan tongitaan jonkun Maurin paskojen akvarellien suhdetta tämän vaalirahoitukseen, mutta Oikeasti Isoista Asioista Jotka Vaikuttavat Meidän Elämäämme ollaan sivistyneesti hiljaa, tai ainakaan ei aktiivisesti olla eri mieltä. Mitä virkaa on oppositiolla joka ei opponoi? Myönnetään, jos isot liikaa huutelevat toisilleen, saattaa kaapista kolista ikäviä luurankoja ulos. Demarit eivät todellakaan selviä puhtain paperein Paavon dynastiasta. Menneisyyttään ei kuitenkaan tarvitse hävetä, vaan eikö tarkoituksena ole vaikuttaa asioihin, varsinkun tuleviin? Vastustakaa! Kärjistäkää! Ja esittäkää realistista vaihtoehtopolitiikkaa lööppiloan sijaan. Ja antakaa oikeasti kenkää sille puoluejohtajana toimivalle muumimammalle, jos konkreettisin puolueen linjaveto on suomalaisten unelmien kuunteleminen!  Luulisi kuntavaalituloksen toimivan herätyksenä; täydellinen tason romahdus edellisiin vaaleihin nähden. Sen siitä saa kun reaalipolitiikasta siirrytään haavemaailmaan. Nyt jos koskaan olisi vihdoin aika haastaa hallituspuolueet ja toteutettava politiikka.

Entäs ne muut?

Poliittinen kenttä kolmen ison ulkopuolella on lähinnä surkuhupaisa. Komeettana vaaleissa nähtiin persut eli entinen SMP Timo Soinin johdolla. Veikko Vennamo olisi btw ylpeä Timpasta, sen verran härskiä populismia ukko toteuttaa. Ei populismissa sinällään vikaa ole, mutta kun taustalta ei tunnu löytyvän mitään konkreettista agendaa tai ideologiaa, niin mikä on toiminnan tarkoitusperä? Herää kysymys, onko sellaista edes. Vihreät etsivät edelleen itseään, ainakin poliittisessa mielessä. Ilmeisesti tämän hetkinen trendi on asemoitua liberaalien tyhjiöön sosiaalipummi-ituhippien suureksi riemuksi. Vihreiden valttikortti, luonto ja vihreät & pehmeät arvot muuttuu hyvää vauhtia arvottomaksi, kun salonkiuskottava oikeistokin kehtaa mainostaa itseään luonnon ystävänä. Jotain tarvitsisi oikeasti keksiä. RKP on dinosaurus, jota ei tarvitse edes ottaa vakavasti, koska ankkalampi ei houkuttele juuri ulkopuolisia. Oikeastaan Vasemmistoliitto on ainoa, joka tarjoaa jotain konkreettista vaihtoehtoista politiikkaa. Yhteenvetona, poliittinen kenttä on kolmen samanlaisen puolueen kimppakivaa, jossa rakkikoirana toimii Vasemmistoliitto. Vihreät ovat myyneet jo aikoja sitten orastavan ideologiansa istumalla porvarihallituksessa ja kumileimaamalla ydinvoiman. Perussuomalaiset puhuvat paljon mutta sanovat vähän, eikä silloin ole kyse politiikasta, vaan markkinoinnista. Tarvitsemme vallankumouksen, sillä haastajia on vähän.

Jotta ei jäisi epäselväksi, olen Vihreän liiton vakiintunut mutta tyytymätön kannattaja, kuten tekstistä saattaa ehkä käydä ilmi.

Toisaalta, kunnallisvaali on kunnallisvaali eikä tätä höttöä pitäisi sittenkään mieltää kansallisena poliittisena mittauksena. Eikö näissä vaaleissa valittu edustajat vaikuttamaan lähiympäristömme asioihin? Miksi ihmeessä valtakunnanpolitiikka sitten piti sotkea mukaan kunnallisasioihin? Valtakunnan ja vielä isomman tason propagandaan on omat vaalibileensä, kuten eduskunta- ja eurovaalit. Jälleen kerran saatiin välittömästi jokapäiväiseen elämäämme vaikuttavat asiat hukutettua kunnallispoliittiselta tasolta jonkin hallitus versus oppositio "politiikan" alle. Itseäni kiinnostaa ainakin huomattavasti enemmän kotikunnan päivähoidon kohtalo kuin spekulointi tuloksen vaikutuksesta pääministerin luottamukseen. Mutta ehkä olen vain yksin mielipiteeni kanssa? Kyllä kansa tietää!